Kapteenin kynästä
Pääsen ensimmäistä kertaa urallani kirjoittamaan otsikon mukaista tekstiä – jännittävää! Jännittävää on ollut myös paluu Karkkilan pelipaitaan. Kesällä tehdessäni päätöksen kotiin palaamisesta oli mielessäni kolme tavoitetta:
- Pitää hauskaa koripallon parissa.
- Auttaa nuorempia pelaajia ja seuraa kehittymään.
- Pelata voittavaa koripalloa.
Ensimmäisessä tavoitteessa olen syyskauden osalta onnistunut. Vaikka en voi väittää, etteivätkö marras-joulukuun pimeydessä Turku-Karkkila –matkan ajaminen ja tuskastuttavat neljännen erän väsähtämiset olisi painaneet välillä mieltä matalaksi, oli päätös Karkkilaan tulemisesta ehdottomasti oikea. Karkkilassa on hieno ja perinteikäs koripalloperhe, jossa on mukava olla. Tämän koripalloperheen muodostatte kaikki Te. Kiitos Teille!
Toista tavoitetta on vielä vaikea arvioida, sillä syyskausi jäi koronapandemiasta johtuen torsoksi. Kirjoitushetkellä tilanne on se, että kotijoukkueet ovat saaneet päättää pelataanko tyhjille katsomoille vai siirretäänkö otteluja keväälle. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että tällä hetkellä otteluiden pelaaminen on vastuutonta. Omilla toimillamme voimme vaikuttaa siihen pelataanko kevätkaudella vaiko ei. Vaikka ottelut ovat tauonneet, olemme saaneet kaupungin luvalla jatkaa harjoituksia, sillä kuulumme Olympiakomitean määritelmän mukaisesti kilpaurheiluun. Kaupungille siitä kiitokset!
Harjoituksissa on otteluiden tauottua pystytty kiristämään ruuvia ja selkeää kehittymistä onkin ollut havaittavissa tilannekovuudessa ja aggressiivisuudessa. Kaksi kertaa viikossa järjestettävissä aamuharjoituksissa tekeminen keskittyy yksilötaitoihin ja toisaalta opettaa urheilijan elämään. Olen ollut iloinen nähdessäni fysiikkavalmennuksen tason Nummelan Speedsters-salilla, jossa joukkue käy kerran viikossa. Pojat saavat sellaisen lähtötason fysiikkavalmennukselle, että siitä tulee seuraamaan vielä paljon hyvää.
Yleisesti voi sanoa, että kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella. Kun joutuu jokaisessa tilanteessa tekemään kaikkensa, jotta pysyy edes muun porukan mukana, alkaa oma taso viikko viikolta tämän myötä nousemaan. Harjoituksissa olen yrittänyt omalta osaltani tuoda sopivassa määrin painetta ja tukea joukkueen nuorisolle, jotta pystymme harjoittelemaan laadukkaasti vieden nuoria pelaajia eteenpäin.
Kolmannen tavoitteen saavuttamiseen on toisaalta paljon, mutta toisaalta vain vähän matkaa. Olemme parhaimmillamme pelanneet todella hyvää joukkuekoripalloa, jota on varmasti ollut mukava katsoakin. Toisaalta pahimmillaan pelaaminen on ollut hyvinkin ontuvaa ja staattista. Heikot hetket ovat olleet liian pitkiä ja ovat maksaneet meille muutaman voiton. Tällainen vuoristorata on nuorelle ja kokemattomalle joukkueelle ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää. Jos jotain tiedän valmentaja Kimmosta, niin tulemme tekemään päivittäin periksi antamatonta työtä sen eteen, että keväällä pelaamme hyvää ja voittavaa koripalloa keväällä.
Toivottavasti näemme kevätkaudella hallilla. Parempaa uutta vuotta kaikille!
