Sisäpiirikirje on uutiskirje kannatuskausikorttilaisille ja yhteistyökumppaneille. Jaamme kirjeet jälkikäteen kaikille luettavaksi.
Kuka pelaaja on kyseessä?
3 pisteen vihje: Hän soitti rumpuja lukioikäiseksi asti haaveillen rokkitähden urasta
2 pisteen vihje: Yläasteikäisenä hän oli kansallisen tason alamäkipyöräilijä
1 pisteen vihje: Hän on pelannut KaU Karkkilan nykyisistä pelaajista toiseksi eniten otteluita Karkkilan riveissä
Nuori joukkue on aloittanut kauden voittaen molemmat kotiottelunsa ja vastavuoroisesti häviten molemmat vierasottelunsa. Joukkueen parhaana piste- ja levypallomiehenä on toiminut amerikkalaisvahvistus Tanner Stuckman, jota on ruokkinut viiden koriin johtaneen syötön keskiarvolla 17-vuotias Nestori Kivimäki. Stremetin kummipelaaja Nestori on ennen viikonlopun otteluita viidentenä koko sarjan syöttötilastoissa.
Vastaus kysymykseen ei kuitenkaan ole Nestori eikä Tanner, vaan Jyväskylässä syntynyt ja Nokialla koripalloilun aloittanut Väinö Haajanen. Vaikka Väinön tie koripalloilijaksi Karkkilaan ei ole ollut se tavanomaisin, on hänellä käynnissä jo kuudes kausi Karkkilan paidassa.
”Perheeni on aina ollut varsin urheilullinen. Isäni teki pitkän uran jääkiekon parissa toimien erotuomarina mm. SM-liigassa sekä eri arvokisoissa. Äitini taas on entinen uimahyppääjä. Lapsuuteni meni pitkälti naapurinlasten kanssa pihalätkää pelatessa ja metsässä pyöräillen. Liikunnan lisäksi soitin rumpuja 6-vuotiaasta aina lukioon asti. Lapsena haaveilin rokkitähden urasta. Koripallon aloitin BC Nokian mikropojissa ollessani ensimmäisellä luokalla. Nokialla koripallo on iso laji, joten valinta oli helppo. Nokialla pelasin toisen luokan puoleenväliin asti, kunnes pelit jatkuivat muuton myötä Klaukkalan NMKY:ssä. Klaukkalassa pelatessa koripallo oli lähinnä hauska harrastus päälajin ollessa maastopyöräilyn hurjin muoto alamäkipyöräily. Alamäkipyöräilyssä kilpailin aktiivisesti vielä yläasteella menestyen hyvin kansallisella tasolla.”
Klaukkalasta Väinön tie vei Vantaan Pussihukkien kautta Torpan Poikien B-junioreihin. Alamäkipyöräily jäi kesällä 2012 ja varsin pian Väinö pelasikin B-poikien SM-sarjaa ja Itä-Euroopassa pelattavaa EYBL-sarjaa. Kyseistä Torpan Poikien juniorijoukkuetta pidetään yhtenä lähihistorian parhaista juniorijoukkueista, josta ovat ponnistaneet mm. maajoukkuetähdet Henri Kantonen ja Remu Raitanen. Myös karkkilalaiselle yleisölle tuttu Arttu Lecklin pelasi kyseisessä joukkueessa. Viimeisenä juniorivuotenaan Haajanen voitti yhdessä ToPon kanssa A-junioreiden SM-kultaa.
”Juniorivuosieni päätyttyä siirryin Karkkilaan kaudella 2016-2017. Muutama joukkuekaverini ToPosta oli pelannut miesten otteluita Karkkilassa edellisellä kaudella ja olin kuullut seurasta hyvää. Otin päävalmentaja Anssi Liesmalaan yhteyttä ja kohta löysinkin itseni joukkueen harjoituksista. Karkkilassa aloittaessani tunsin oloni välittömästi tervetulleeksi ja yhteisö tuntui mukavalta. Kauden 2018-2019 asuin Karkkilassa samalla työskennellen Nyhkälän koululla. Tosissaan urheilemisen ja työnteon yhdistäminen oli mutkatonta välimatkojen ollessa lyhyitä ja harjoitusolosuhteiden ollessa kunnossa. Helsingintien yksiössäni viihdyin tasan vuoden, jonka jälkeen suuntasin pk-seudulle aloittaessani urheiluhierojakoulussa.”
Viimeiset vuodet Väinö onkin kulkenut Helsingin ja Karkkilan väliä lähes päivittäin. Kyytiläiset ovat vaihtuneet vuosien varrella ja Väinö onkin ottanut roolinsa pk-seutulaisten kapteenina, joka huolehtii miehet ajallaan paikalle harjoituksiin ja otteluihin. Talvella illat ovat pimeitä ja päivät lyhyitä, joten on pakko kysyä, mikä on pitänyt miehen Karkkilassa kaikki nämä vuodet.
”Karkkilan koripalloyhteisö on ainutlaatuinen – puhumattakaan tunnelmasta hallilla ottelutapahtumissa. Taustajoukkojen ja valmennuksen hoitaessa asioita tosissaan ja suurella sydämellä on pelaajana helppoa keskittyä olennaiseen eli pelaamiseen ja harjoitteluun. Kaikki edellä mainitut asiat sponsoreita unohtamatta auttavat jaksamaan vuosi toisensa jälkeen ajamaan pitkät harjoitusmatkat.
Onneksi harjoitusmatkoja ei ole tarvinnut yksin taittaa, vaan joukkueessamme on ollut muitakin Karkkilan ulkopuolelta tulijoita. Kimppakyytien avulla matkat sujuvat hymy huulilla ja vaihtelevan tasoista läppää heittäen. Eritoten mieleeni nousevat viime kauden kyydissä kulkeneet Veeti Parviainen sekä Yonis Mohammed. Voimakkaalla Pohjois-Karjalan murteella syvällisiä puhunut Veeti ja Pukinmäen moottoriturpa Yonis olivat mielenkiintoista matkaseuraa hauskalla tavalla. Tylsää ei tullut.”
Tälläkin kaudella Väinön ja muun joukkueen kulkupeleistä vastaa Auto-Kehä. Kiitos tuesta!
