Kirjoitusvuoro napsahti tällä kerralla sitten minulle, joten kuvaanpa tässä kulunutta kautta omalta osaltani.

Projekti Karkkilan koripallon uuden nousun puolesta alkoi viime kesänä, kun Anssi soitti ja tiedusteli mielenkiintoani lähteä mukaan hankkeen taustaryhmään. Suurin osa koripalloa seuraavista tietää varmasti ainakin jollain tasolla, miten Team Componentan kävi viime keväällä ja ainakin itse olin jo tuolloin miettinyt, että olisi valtava sääli, jos hyvä koripallokulttuuri kuolisi Karkkilasta. Anssin ei siis tarvinnut kysyä kahta kertaa.

Loppukesä ja alkusyksy ennen kauden alkua meni yllättävänkin tiiviisti tausta-asioita tehdessä, eikä elokuun alkuun ajoittunut työpaikan vaihdos mitenkään helpottanut kiireitä. Onneksi mukana taustaryhmässä oli myös Henri Huovinen, joka olikin varainhankinnassa korvaamaton apu. Myös “vanha...

"Vaihtopenkin takaa" on Kaukoris.comin uusi blogi jossa kirjoittajat tarjoavat uudenlaisia näkökulmia lajiin ja joukkueeseen. Suuren suosion saavuttanut pelaajien "vaihtopenkin alta" -blogi jatkuu tuttuun tyyliin joka keskiviikko mutta nyt rinnalle tuodaan tiistaisin julkaistava blogi jossa kynään tarttuvat fanit, sponsorit, kilpakumppanit, lajin vaikuttajat, lehtimiehet... ketkä tahansa.

Haluatko sinä kirjoittaa "Vaihtopenkin takaa" -blogiin? Ota yhteyttä kaukoris (at-merkki) gmail.com!


 

 

 

Minä mitään koripallosta tiedä, mutta seuraan sitä sujuvasti katsomosta. Nimenomaan katsomosta ja livenä, telkkarin äärellä nukahdan viimeistään toisella neljänneksellä, enkä saa koskaan tietää kumpi voitti, Namika vai Pyrintö. Todennäköisesti kuitenkin Pyrintö. Salibandya, jota itse pelaileskelen, en sen sijaan viitsi katsoa edes katsomosta. Se on laji, jota...

Heti pikku killiäisenä minut vietiin satukorikseen (yllätys sinäänsä sillä perheessä pelataan aika paljon korista). Siellä pelailtiin ja leikittiin kaikennäköisiä leikkejä pallon kanssa ja pikkuhiljaa aloin olla minipoika-ikäinen. Minun ikäisiäni ei ollut niin montaa että joukkueen pystyttäisi, mutta itsellä oli jo kova into päästä pelaamaan muitakin kun omia kavereita vastaan. Mikä avuksi? No, iskä vei minut kaksi vuotta vanhempien kanssa treenailemaan ja lupasi että peleihin lähtemistä mietittäisiin sitten seuraavalla kaudella. Vaikka olinkin nuorempi, pysyin hyvin porukan mukana enkä jäänyt jalkoihin, joten seuraavana syksynä hankittiin lisenssi ja ei muuta kun pelikentille. Eli ensimmäisen pelin pelasin vasta B-pojissa, paitsi itse olin C-ikäinen.




Parina kautena pääsin pelaamaan ikätovereitakin vastaan kun Kärsän ja Miikan...

Tiistai-ilta, noin kello 22.20. Puhelin soi."Höylis"
"Kärsä moro. Hei mul on koeviikko ja mä oon tässä Mesessäkin nyt yhen Jenna Katriinan kanssa. Pitäis kirjoittaa se Blogi-teksti huomiseksi. Hoida sä se niin mä voin sit torstain treeneissä mopata lattian sun puolesta"
"Joo ei hätää, mä hoidan. Mä meen aamulla vasta seiskaksi duuniin niin tässä on koko yö aikaa"


Viime viikonlopun Hyvinkään reissun jälkeen kaupungin tavoitelluin poikamies Jarkko Ilonenkin saunoi pitkästä aikaa mieseurassa. Huovisen Henkka ja Heinon Jaakko tulivat lisäksi miettimään maailmankaikkeuden syvintä olemusta allekirjoittaneen kämpille. Lauteilla Huovisen kanssa syntyi kinaa siitä, koska pelasimme ensimmäisen kerran samassa joukkueessa. Ilmeisesti 8 tai 9 vuotiaina. Jos katselee joukkueemme ikärakennetta niin huomaa, kuinka joukkueen rungon muodostaa ennen 80-luvun...

Elokuun alussa kun harjoittelu aloitettiin oli liikuntahallilla vipellystä ja vilskettä, ringissä oli n.15 pelaajaa ja jokainen intoa täynnä kuin ilmapallo. Selkeä tavoitteen asettelu ja projektin lanseeraus oli saanut kokeneisiinkin ukkoihin poikamaisen innon. Myös valmentaja myhäili tyytyväisenä luullen että näin mennään koko kausi.

”Pessimisti ei pety”. Tämä lempisanontani oli hetkeksi unohtunut ja katala optimismi sai vallan. Kauaa tätä päiväunta ei sitten kestänytkään ja miestä alkoi lampsia sairastuvalle urakalla.

Harjoittelu kärsi väen vähyydestä kovasti ja poljimmekin taktisesti paikoillaan oikeastaan koko syyskauden. Tuloksellisesti pelit on suoritettu jopa yläkanttiin jos peilataan niitä yhteisharjoittelun määrään. Meillä ei elokuun jälkeen ole kertaakaan ollut koko jengi paikalla reeneissä yhtä aikaa.

Nyt tilanne on...

Paluu kotiin muutaman evakossa vietetyn vuoden jälkeen on tuntunut hyvältä. Tuttuun porukkaan oli helppo tulla takaisin, pukukopissakin oli oma paikka Henkan ja Höylän välissä vapaana. Samat jätkät, samat jutut ja tukka on ajeltu taas oikeaan pituuteen. Tauko karkkilalaisesta koripalloilusta tuntuu tehneen vaan hyvää itselleni sillä ainakin intoa on ollut. Ja jos nyt väkisin tarvitsee kaivaa jotain huonoa, niin paino on noussut ennätyslukemiin. Se on sitä kuuluisaa valkoista jännittymätöntä lihasta.

Esimerkillään selkeää johtajuutta joukkueeseen tuonut Kimmo on ollut.. no, mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Muita uusia tuttavuuksia ovat junnut ja hyvää mielestäni on että joukkueen mukana taistelee useita omia junioreita. Siis ihan pelaajina eikä täytemiehinä. Ja vieläkin hienompaa on että nämä nuoret alkavat jo vit…sailemaan...

Ensimmäisissä harkoissani lähdin leikkaamaan korille, mutta leikkaus päättyi nopeasti, kun Sakala astui eteeni ja sain hetken keräillä luitani lattian pinnasta. Seuraavalla kerralla muistinkin jo varoa ja vartaloharhautuksella pääsin naarmutta ohi… Mutta onpa saanut Sakkekin maistaa ”muutamaa” blokkia korin alla sen jälkeen. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin opettaneet ja kehitys on ollut huimaa meillä junioreilla (kuulemma). Liiallinen kunnioitus ukkoja kohtaan on karissut pois ja tilalle on tullut kilpailua peliajasta.

Harjoittelemme miesten kanssa kolme kertaa viikossa, poikien kanssa kaksi kertaa salissa ja kaksi kertaa punttiksella, joka on mielestäni ihan sopiva määrä. Viikon jälkeen on melko puhki, mutta niin kuuluukin olla ja valmentajat ymmärtävät jos välillä ollaan treeneissä melko raskaalla jalalla. B-pojista sen verran, että...

 

Me (pelaajat, valmentajat ja taustajoukot) asetimme tavoitteeksi nousta 3. divarista 1. divariin kolmessa vuodessa, kehittää omia junnuja tukemalla heidän harjoitteluaan ja alkaa ajamaan lupaavimpia junnuja sisään edustusjoukkueeseen. Olemme onnistuneet ajamaan joukkueeseen sisään nuoria pelaajia. Kiitos Salosen. Säännöllisestä peliajasta nauttii tällä hetkellä 1-2 juniori-ikäistä pelaajaa ja 1-2 pelaajaa on päässyt hajaminuuteille. Kaikki kuitenkin harjoittelevat koko ajan edustusjoukkueen mukana, joka takaa heille mahdollisuudet kehittyä. Olemme olleet koko kauden tukemassa junioreiden harjoittelua. 7-8 henkeä edustusjoukkueesta valmentaa viikoittain KaU:n junnuja. Lisäksi olemme onnistuneet opettamaan vanhimmille junioreille, mitä harjoittelu oikeasti tarkoittaa. Kiitos Tolvasen. Ensimmäinen välitavoite on nousta 2. divisioonaan. Olemme onnistuneet...