Tämä kausi on todellakin ollut toisenlainen kuin aiemmat. Valoitankin tässä blogissa hieman omaa loukkaantumisten sävyttämää kauttani.

Kesällä aloitettu projekti Karkkilan koripallon nostamiseksi kohti kansallista tasoa antoi lisää intoa myös omaan treenaamiseeni. Kesä menikin hyvin treenatessa ja joukkuetta kasatessa. Salitreenien alkaessa alkoi kuitenkin synkkiä pilviä kerääntymään meikäläisen taivaalle. Alaselkä nimittäin alkoi reistailemaan ja Suomen cupin pelissä Tarmoa vastaan sekä Salon turnauksessa saadut tällit saivat viimeistään kammettua minut sairastuvalle. Noin 20 vuotta on tullut koriksen parissa temmellettyä, mutta ikinä ei ole tullut vastaan mitään vastaavaa.

Selkäkipu laajeni samalla vasempaan takareiteen, joka onkin ollut pääasiallinen murheenkryynini syksyn ajan. Kropan kuntoon saamiseksi on tehty lähes kaikki mahdollinen. On käyty lääkärillä, ortopedilla, fysioterapeutilla, hierojilla ja jopa kansanparantajalla, eikä kukaan ole löytänyt todellista syytä kipuihini. Takareidestä otettiin magneettikuva, mutta mitään ei löytynyt. Tämän perusteella ortopedi alkoi epäilemään selkää, mutta vakuutusyhtiö ei ollut samaa mieltä. Niinpä viikkojen taistelun jälkeen selän magneettikuvaa ja hermoratatutkimusta ei saatu tehtyä, mutta jonossa takaportin kautta ollaan edelleen. Selän röntgenkuvat on kyllä otettu, mutta eihän niistä mitään löytynyt. Näin ollen jalkaa ja selkää on hoidettu fysioterapialla, ultraäänellä, hieronnalla sekä venyttelemällä. Koska pienikin hölkkääminen on ollut mahdotonta, ovat ainoat mahdolliset liikuntamuodot syyskaudella olleet kuntopyöräily, vesijuoksu sekä kuntosali. Voitte arvata, että liikkumaan tottuneelle tällainen tilanne on ollut painajaismainen!

No kuukausien levolla ja kuntoutuksella olen saanut selän kuntoon ja takareidenkin melko hyvään kuntoon. Ekat lyhyet lenkit on kokeiltu ja koko ajan mennään eteenpäin vaikka tuntuukin, että täytyy opetella uudestaan juoksemaan. Vuodenvaihteen jälkeen on tarkoitus lähteä tosissaan treenaamaan joukkueen mukana ja selättää viimeisetkin ongelmat jalan suhteen. Intoa siis todellakin löytyy ja katsotaan mitä kroppa sanoo, kun mennään koriskentälle...

Joukkueen edesottamuksia on ollut hienoa, mutta samalla turhauttavaa seurata kentän laidalta, kun ei ole itse päässyt mukaan kentälle. Erityisesti EBT pelin loppuratkaisut olivat sellaista viihdettä ettei paremmasta väliä. Monien vaikeuksien sävyttämän syyskauden pelillinen tulos on ollut mahtava. Koko joukkue on taistellut ottelusta toiseen ja jätkät ovat nostaneet tasoaan peli peliltä. Erityisen ilahduttavaa on ollut joukkueen laajuus ja ratkaisuvalmiuden jakaantuminen useammalle pelaajalle. Täytyy toki todeta että avainpelaajien tasaisen kova suoritustaso on ollut pelien voiton takuuna pitkin kautta. Nyt kun saadaan vielä Ilpo pysyvästi Karkkilaan ja loukkaantumiset sekä sairastelut kuriin, niin joukkue on valmiina mihin vaan!

Kevään pelejä odottaen,

-Henkka