Minun koripallovuoteni 2009 alkoi synkissä merkeissä. Team Componenta taisteli erinäisissä vaikeuksissa, niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Joukkue koki tuskaisin aikoja kentällä valmentajiensa Bernard Harrisin, Veiko Tannin ja allekirjoittaneen johdolla. Kabinetti puolella taustavoimien työrauhaa häiritsi toimet edelliskauden päävalmentajan, Eero Nikkarisen, kanssa. Harrisin ja Team Componentan teiden erottua, jatkoin Tannin apuna, toistamiseen, joukkueen valmennuksessa. Työtämme hankaloitti ja rajoitti merkittävästi joukkueen ulkopuoliset tekijät. Voisi jopa sanoa, että esti kokonaan. Emme tienneet ketkä ovat huomenna harjoituksissa, ketkä pelaavat tai päättävät olla pelaamatta seuraavassa pelissä, ketkä vahvistukset meillä on huomenna käytössä jne. Toisin sanoen kaikki rakentava ja kehittävä tekeminen oli mahdotonta valmennuksellisesta näkökulmasta. Näin vaikeina hetkinä hankin itselleni muiston, joka muistuttaa minua ikuisesti näistä vaikeista ajoista ja siitä, kuinka selvitäkseen pitää taistella ja tehdä aina parhaansa.

Kuin päin puuta menneen kauden kruunuksi, vaikka saimme houkuteltua kaikki pelaajamme pelaamaan kauden loppuun, putosimme kuitenkin karsintojen kautta Koris-liigasta 1. divisioonaan. Alkoi piinaava odotus. Odotin tietoa siitä, että jatkaako Team Componenta toimintaansa ollenkaan, koska huhuja toiminnan lakkauttamisesta oli kantautunut aina kentälle asti. Aikaa kului ja suunnitelmat vaihtuivat. Toiseksi viimeisessä vaiheessa minulle kerrottiin, että tulevaan divari kauteen lähdetään säästöbudjetilla ja sarjapaikkaa säilyttämään. Minulle myös kerrottiin, että saisin jatkaa joukkueen valmentajana, mutta nyt päävalmentajan roolissa. Tilaisuus, jota olin aina halunnut ja odottanut, odotti mahdollisesti jo nurkan takana. Odotin edelleen varmistusta. Lopulta, koska varmistusta ei alkanut kuulua, siirryin vaihtoehtoon B. Vaihtoehto B:n olin rakentanut turvatakseni oman kehittymiseni valmentajana, jos mahdollisuutta valmentaa kilpasarjassa ei avautuisikaan.

Vaihtoehto B, FoKoPo. Ari Mikkola oli jo aiemmin soittanut minulle ja tiedustellut halukkuuttani tulla hänen apuvalmentajaksi FoKoPo:n. Olin jo silloin kertonut hänelle tilanteeni Karkkilassa ja kiinnostukseni ko. pestiä kohtaan. Tein sopimuksen FoKoPo:n kanssa, mutta jätin itselleni usean viikon takaportin, jos vaikka päävalmentajan pesti Team Componentassa kuitenkin avautuisi. Aika valui tiimalasissa ja sopimuksesta FoKoPo:n kanssa tuli pitävä. Kausi 2009 – 2010 taistellaan FoKoPo:n riveissä. Olin iloinen varmistuneesta tilanteesta ja uusista haasteista! Ja etenkin siitä, että mahdollisuuteni kehittyä valmentajana ovat edelleen erinomaiset. Mikkola olisi jo viides liigapäävalmentaja, kenen kanssa minulla olisi kunnia tehdä töitä. Viides mahdollisuus oppia lisää.

Viikkojen päästä sain ilmoituksen, että Team Componenta luopuu 1. divisioona paikastaan ja lopettaa toimintansa. Karkkilalaisena korisheebona tilanne vähintäänkin harmitti. Päätin ryhtyä toimiin. Mietittyäni ihmisiä, joilla olisi annettavaa ja tahtoa antaa Karkkilalaiselle koripallolle sain raapustettua muistivihkooni listan, jossa oli pieni joukkio ihmisiä. Soittelin nämä korisihmiset läpi ja sain pelkkiä ”kyllä”-vastauksia yhtä lukuunottamatta. Projekti oli lähteny käyntiin.

Halusimme kasata joukkueen, joka olisi Karkkilalainen. Tätä kirjoitettaessa pelaajia on 15, joista yksi ei ole Karkkilan Urheilijoiden kasvatti. Valmentajaksi saimme jo vuosia Karkkilassa valmentaneen ja aiemmin pelanneenkin Rami Salosen. Pidimme kaikki myös tärkeänä, että junuorityön ja edustusjoukkueen välillä olisi selkeä yhteys. Tätä yhteyttä aloimme vaalia tukemalla juniorivalmennusta ja ajamalla nuoria pelaajia sisään edustusjoukkueeseen tulevia vuosia varten. Karkkilan kokoisessa kaupungissa ei pidä olla kahta erileiriä, vaan kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen Karkkilalaisen koripallon puolesta.

Uskottavalla projektilla saimme mukaamme myös suuren joukon tukijoita, niin yritysmaailmasta kuin kotisohvilta. Tukijoiden laajan joukon on saanut huomata hallin seiniltä, kausijulkaisun sivuilta sekä katsomosta otteluiden aika. Iso kiitos kaikille niille koripallon ystäville, jotka ovat mukana uudessa nousussa, Te olette tämän alulle laittaneet!

Ehkä vielä pari sanaa itse lajista… FoKoPo:ssa pelit ovat kulkeneet siten, miten suuriyleisö ennen kauden alkua rankkasi. Ollaan kolmen viimeisen joukossa, mutta onneksi sentään sen letkan kärjessä. Karkkilassa pelit ovat sujuneet loukkaantumisiin nähden yli odotusten ja joulutauolla ollaan piikkipaikalla. Nyt vain odotellaan mitä vuosi 2010 tuo tullessaan…

2010 vuoden unelmia, tavoitteita, toiveita ja lupauksia vaihtopenkin alta heti alku vuodesta.

Rauhallista joulua ja nousukasta Uuttavuotta 2010!

-AL-