Vaihtopenkin alta
Moi fanit!
Näin kotisivujen aukeamisen kunniaksi kirjoitellaampa hieman myös joukkueen kuulumisia. Tällä palstalla on pelaajien tarkoitus kertoilla kuulumisiaan ja ensimmäinen nakki napsahti sitten minulle. Allekirjoittanutta tosin vannotettiin, ettei omasta rakkauselämästä, tai lähinnä sen puutteesta, saa kirjoitella joten pysytäämpä koripallon parissa.
ToPoLa:lle kärsityn tappion jälkeen oli ilmassa runsaasti kysymysmerkkejä. Jo edelliset treenit olivat sujuneet raskain jaloin ja ottelu oli vain luonnollinen jatkumo sille. Kuten kaikki varmasti tietävät niin loukkaantumisia ja sairasteluja on ollut liikenteessä tänä vuonna ihan reilumminkin. Lisäksi Niittumäen Kallelle on tänä vuonna ollut jaossa kotitöitä sen verran reippaasti, että kaveri saa esittäytyä joka kerta uudelleen kun paikalle ilmestyy. Nyt kun Astala ja Etholen saatiin takaisin ruotuun, niin vaikutus oli kuitenkin päinvastainen kuin olisi voinut ajatella. En tiedä ajatteliko kukin tahollaan, että nyt on jaossa helppoja pisteitä, kun rosterin vahvuuskin on taas tukevampi. Joka tapauksessa jalka ei liikkunut, heitto ei pudonnut, syötöt päätyivät vääriin käsiin ja taisteluilmekkin oli hukassa. Tuloksen voi katsella liiton sivuilta. Tulos vielä mairittelee meitä, oikeasti olimme todella huonoja. Lisäksi on pakko sanoa, että ainakin itseäni ärsyttää, että paikalle lähetetään tuomareita, jotka viheltävät 1. kertaa meitin kylillä. Kun katsomo sitten päästelee 300 äänistä kannatuslaulua niin kavereilla puntit tuisevat. Ei ole kenenkään etu, että molemmat joukkueet hermoilevat tuomareiden edesottamuksia. Ei hyvä, haluamme Paulin takaisin.
KFUM peliin lähtiessä itseäni huolestutti eniten joukkueen peli-ilon löytyminen. Harjoitukset eivät edelleenkään olleet sujuneet ja sairastelut sen kuin jatkuivat. Itse makailin torstain ja perjantain harjoitukset sängyn pohjalla mutta ainakin tiistaina oma tekeminen oli yhtä siirapissa uimista, eikä muidenkaan ilmeet juuri kirkkaammilta vaikuttaneet. Harjoituksissa ollaan otettu esiin lihashuollon merkitystä. Toisaalta kun työssä käyvä aikuinen mies pamahtaa jumin puolelle niin sitä herkkyyttä on vaikeampi saada takaisin. Ainakin se vie vähän aikaa, joten ehkäpä ne jalat siitä vielä aukeavat. Puolustustaktiikkamme on kuitenkin melko agressiivinen ja on pirullista yrittää toteuttaa sitä jos luotto omiin jalkoihin on kovin kyseenalainen.
Eikä se peli nytkään ottanut sujuakseen. Puolustus oli ajoittain aivan kaaoksessa. Välillä miehiä lasketaan ajamaan keskeltä sisään aivan ilmaiseksi mutta suurempi synti on apupuolustuksen toimimattomuus. Turhan usein vastustajat pääsevät ajamaan sisään ilmaiseksi, kun apupuolustaja nukkuu. Joukkuepuolustuksen rotaatio on muutenkin ollut aika kateissa koko kauden, joten vaikka sarjataulukko nyt kohtuulliselta näyttääkin, niin töitä todella vielä riittää. Nyt pelissä oli myös havaittavissa, että omasta miehestä luistetaan puolittaiseen apuun liian helposti. Tämän johdosta vastustaja saikin 1. puoliajalla reilusti ilmaisia pisteitä. Totuuden nimissä on silti mainattivat, että jos upottelee sky hookeja ja viiden metrin feidareita naamaan niin ei niillä kovin kauaa pelissä pysy. Eikä sitten pysynytkään mutta sillä ei nyt ole muuta merkitystä kuin 2 pistettä ja kiitos eteenpäin. Joukkueen keskuudessa on ollut valmistautumisesta vähän kahta mielipidettä. Tolvasen mallin mukaan pitäisi vetää kovaa ja terävästi mutta itselle kelpaisi paljon paremmin parit kevyet heittelyreenit yhditettynä huolelliseen venyttelyyn. Ramin ohjeiden mukaan kuitenkin mennään, että pohtiminen sinällään on aivan turhaa.
Ja ensi viikonloppuna sitten onkin se tärkeä peli; Kisis vieraissa. Itsekkin olen ollut pelaamassa heitä vastaan pelissä, jossa tuomarit viheltävät kaikki päivänselvistä sivurajoista lähtien vanhoille miehille. Kaikkea on siis odotettavissa mutta jos yllämme hyvään suoritukseen niin voitto on otettavissa. Itse odotan kuitenkin eniten Tammen Jorin kohtaamista. Jorin kanssa ollaan enemmän tai vähemmän leppoisasti painittu jo vuosia. Kaikki sai alkunsa Espoonlahdessa noin kymmenen vuotta sitten kun Jori pelin tiimellyksessä kaatui ja meikäläinen sitten perässä. Vähemmän rauhallisen miehen maineessa oleva Jori tulistui tilanteesta sen verran, että uhkasi vetästä teini-ikäistä blogistia koteloon ja tilanne meni yleiseksi käsirysyksi. Allekirjoittaneella ei teini-iässä vielä pää pitänyt ihan samalla tavalla kuin nykyisin ja tuli siinä sitten itsekkin kutsutta Joria rumilla sanoilla, josta syystä silloinen valmentajamme Esa Lahti hyllytti meikäläisen kokoonpanosta joksikin aikaa. Siitä lähtien joka pelissä Jori on muistanut aina antaa pari piilokyynerpäätä, allekirjoittaneen tyytyessä pelaamaan rauhallisesti herrasmiesmäistä peliä.
Ensi viikolla sitten tiedämme millaisista lähtökohdista kevätkauteen lähdetään. Allekirjoittanut vaikenee, mutta vain hetkeksi.
-Harri
Viimeksi päivitetty (08.12.2009 07:54)













