Tolvasen Kimin luontainen ujous esti häntä astumasta parrasvaloihin tällä kertaa, joten allekirjoittaneen seikkailut varamiehenä saavat jatkoa. Edellisen matsin yhteydessä tuli varmasti kaikille selväksi, että peli ei ole kehittynyt siihen suuntaan kuin olisimme toivoneet. Ja koska ainoastaan Kimmolla on kokemusta siitä miten toimia, kun paketti on levällään kuin Turusen eväät, niin me karkkilalaiset emme tunne muuta vaihtoehtoa kuin palata sorvin ääreen.

Atso jo laukoikin omat mielipiteensä muista pelaajista. Minun tarvitsee siis enää kertoa omat mielipiteeni omasta pelistämme. Saunailloista kun ei ole paljoakaan kerrottavaa, ne kun eivät ole olleet tällä kaudella kovinkaan mieleenpainuvia.

Syksyllä joukkueesta oli sivussa syystä tai toisesta suunnilleen joka toinen jamppa. Tästä johtuen pelaajisto tiivistyi ja jokainen löysi oman roolinsa. Takakentällä Ade järjesteli peliä rauhallisin liikkein ja Tuomo piti päällä järjetöntä puolustusmylläkkää. Sitten kuvaan astuivat "uudet" miehet.

Vaikka koriksessa löytyykin pelattavaksi noin miljoona eri roolia, niin ne tärkeimmät ovat kuitenkin takakentällä pelinjohtamisessa. Olisi luullut, että Jarkko "Do It In The Dark" Ilosen paluu olisi ollut hieno, pikantti lisä peliimme mutta nyt kävikin päin vastoin. Jarkko on aina ollut parhaimmillaan päästessään pelaamaan yöelämästään tuttua run & gun peliä, siinä missä muu joukkue oli jo tottunut hakemaan tekopaikkoja oman pelitavan kautta. Samoihin aikoihin Tohtori Sami A määräsi Adelle lepoa flunssan johdosta ja kas, paketti levisi käsiin. Päävastustaja EBT toki kaatui. Osin tahdolla, osin tuurilla ja ennenkaikkea siksi, että me keskityimme alkulämmittelydonkkien sijaan varsinaiseen ottelutapahtumaan.

Mutta takaisin asiaan. Koriksessa joukkue ottaa noin 80 heittoa pelissä. Jarkko on viimeisen kuuden vuoden aikana tottunut ottamaan noista heitoista sen 30. Kuten vähän hölmömpikin tajuaa, niin tämän vuotisessa joukkueessa tuo ei oikein käy ja myös Jarkko on tilanteesta tietoinen. Nyt vain oman pelin sovittaminen joukkueen peliin on ollut tahmeaa. Tämä ongelma meidän on yhdessä ratkottava seuraavien viikkojen aikana, sillä Jarkko on kuitenkin kovan tason ukko kentälle rytmin löydyttyä.

Henkan paluun olisi taas luullut tilkkivän puolustustamme entisestään. Henkka on kerrassaan manio pelaaja juuri etenkin puolustuspäähän, eikä pallollisen puolustamisessa ole nytkään näkynyt juuri moitittavaa. Ongelma tuleekin joukkuepuolustuksessa, kun pitkän pelaamattomuuden takia tilanteet tulevat aivan silmille ja karkeita mokia syntyy joukkueelle. Mikäli Henkka saa vielä vähän notkeutta lisää, uskon tämän ongelman korjaantuvan nopealla aikataululla. Hyökkäyksessa tarvitaan pientä hienosäätöä mutta kun settipelit painuvat selkärankaan ja maileja kertyy tossuihin, niin hyvä tulee. Heittohan on ollut peremmassa löynnissä kuin koskaan.

Etholen. Joukkueemme hienoin ihminen, jonka palveluksista jokainen työnantaja taistelee. Hänkin oli poissa kentiltä pitkään mutta hänen paluunsa ei olekkaan aiheuttanut mitään ongelmaa. Syykin on selvä. Allu on aina ollut erittäin tiukkaan roolitettu pelaaja ja tiukkaan rooliin palaaminen on huomattavasti helpompaa. Nyt Allu tsemppailee kylkiluut hellänä muutaman minuutin vaihtoja ja tuikkailee välistä kotiyleisön riemuksi kaaren takaa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että roolipelaajat lopulta ratkaisevat mestaruudet, joten Allun paluu on joukkueellemme todella tärkeä asia.

Ongelmista huolimatta joukkueen henki ja ilme ovat korkealla ennen karsintoja. Mitään paniikkia ei ole ja tämänkin tasoinen peli voi jo riittää. Olemme ottaneet vaikeudet haasteina, jotka ratkaisemme. Olisi ollut toki mukavampaa kirjoittaa yltiöpositiivinen teksti mutta ongelmien tunnistaminen on 1. askel kohti parempaa. Asioista on keskusteltu niiden oikeilla nimillä ja työt on jo aloitettu. Toivon mukaan aikamme riittää ja yleisö saa aihetta riemuun.

-Harri