Heti pikku killiäisenä minut vietiin satukorikseen (yllätys sinäänsä sillä perheessä pelataan aika paljon korista). Siellä pelailtiin ja leikittiin kaikennäköisiä leikkejä pallon kanssa ja pikkuhiljaa aloin olla minipoika-ikäinen. Minun ikäisiäni ei ollut niin montaa että joukkueen pystyttäisi, mutta itsellä oli jo kova into päästä pelaamaan muitakin kun omia kavereita vastaan. Mikä avuksi? No, iskä vei minut kaksi vuotta vanhempien kanssa treenailemaan ja lupasi että peleihin lähtemistä mietittäisiin sitten seuraavalla kaudella. Vaikka olinkin nuorempi, pysyin hyvin porukan mukana enkä jäänyt jalkoihin, joten seuraavana syksynä hankittiin lisenssi ja ei muuta kun pelikentille. Eli ensimmäisen pelin pelasin vasta B-pojissa, paitsi itse olin C-ikäinen.

Parina kautena pääsin pelaamaan ikätovereitakin vastaan kun Kärsän ja Miikan ikäiset olivat samassa ikäluokassa (-94 ja -93), joten pääsin pompottelemaan heidän kanssaan. Silti pelasin aina vanhempienkin mukana. Yhtenä vuonna olin C-poikien joukkueessa, B-poikien mukana sekä  Harri suostutteli vielä vanhimpien junnujenkin matkaan sillä heillä oli aika vähälukuinen joukkue. Silloin treenimäärä varmaankin triplaantui ja uskon että se auttoi paljon eteenpäin: nuoremmissa junnuissa sai paljon peliaikaa ja vastuuta, vanhemmissa tuli kovuutta ja ehkä jopa hivenen järkeä pelaamiseen (sitä kaivattaisiin edelleen).

Kaksi vuotta sitten ainut mahdollisuus Karkkilassa oli pelata A-poikien 3-divaria, koska B-pojilla ei ollut joukkuetta. Treenejä oli vähän ja halua löytyi pelata ehkä vähän kovempiakin pelejä. No.. Anssi piti huolen että kehitys ei lopahtaisi ja suostutteli miesten kakkosjoukkueen matkaan. ”Kyllä sä miesten kolmosessa pärjäät, mäkin pärjäisin”, sanoi Anssi. Äiti tietysti oli vähän kauhuissaan kun piti sinne isojen miesten sekaan mennä... Mutta siitä lähtien kun oon noitten körmyjen kanssa paininu niin kyllä tässä väkisinkin on jotain oppinu!

Tästä kaudesta lähtenyt nousuprojekti osui juuri sopivaan paikkaan. Vanhimmilla junnuilla ei ole nyt joukkuetta joten ainut mahdollisuus on pelata miesten joukkueessa. Nyt kun joukkueella on yhteinen tavoite, on paljon mukavampi pelata, treenata ja painaa täysillä hommia.