Elokuun alussa kun harjoittelu aloitettiin oli liikuntahallilla vipellystä ja vilskettä, ringissä oli n.15 pelaajaa ja jokainen intoa täynnä kuin ilmapallo. Selkeä tavoitteen asettelu ja projektin lanseeraus oli saanut kokeneisiinkin ukkoihin poikamaisen innon. Myös valmentaja myhäili tyytyväisenä luullen että näin mennään koko kausi.

”Pessimisti ei pety”. Tämä lempisanontani oli hetkeksi unohtunut ja katala optimismi sai vallan. Kauaa tätä päiväunta ei sitten kestänytkään ja miestä alkoi lampsia sairastuvalle urakalla.

Harjoittelu kärsi väen vähyydestä kovasti ja poljimmekin taktisesti paikoillaan oikeastaan koko syyskauden. Tuloksellisesti pelit on suoritettu jopa yläkanttiin jos peilataan niitä yhteisharjoittelun määrään. Meillä ei elokuun jälkeen ole kertaakaan ollut koko jengi paikalla reeneissä yhtä aikaa.

Nyt tilanne on parempi, sairastupa on tyhjenemään päin. Myös ulkomaanapu on tulossa tammikuun lopulla, tämä on se sama kaveri joka oli näytillä jo joulukuussa. Meillä on kaikki elementit joukkueessa olemassa, on nopeita jalkoja, tarkkoja käsiä, kokoa ja oivia roolipelaajia. Vielä nämä palikat on jonkin verran sekaisin mutta uskon että noin kuukauden hyvällä yhteisharjoittelulla pelitapa selkiintyy ja pelaaminen varmistuu. Ongelmana on ollut että suorittaminen ailahtelee kovasti pelien välillä ja myös pelin sisällä.

Tärkeät pelit ovat vielä edessä ja näistä ”isoista” taisteluista ensimmäisenä tulee 14.2. EBT, kiire vielä tulee siihen saada peli täysin kuosiin. Vain voitto kuitenkin kelpaa siitäkin ottelusta. Minun matematiikalla saamme yhden pelin hävitä ja vielä karsintapaikka olisi omissa käsissä, tuota tappio mahdollisuutta ei kuitenkaan ole pakko käyttää.

Karsintasysteemistä sen verran pakkoa sanoa että se on kuin kolikonheittoa. Pelataan turnausmuotoisena yhtenä päivänä. Lapsellista touhua. Olen 20-vuotisella valmentajan urallani ollut muistaakseni 4 kertaa kyseisellä tavalla järjestetyissä karsinnoissa. Kolmesti yrittänyt nousua ja kerran puolustanut sarjapaikkaa. En ole kertaakaan noussut enkä myöskään pudonnut. Suuri etu tällä systeemillä on ylempi sarjalaisilla, jotka pelanneet koko kauden itseään kovempia vastustajia vastaan, kun taas alempaa tuleva on pelannut suuren osan matseistaan heppoisia vastustajia vastaan.

Tiedän että me pystyisimme voittamaan II- divarin puolivälin ja sitä alemmat joukkueet ottelusarjassa esim. paras viidestä. Yksittäisessä pelissä vaakakuppi II-divari porukalle ennakkoon kallistuu 60-40. Väitteeni perustan alkusyksyn harjoituspeleihin ja 2 vuoden kokemukseeni Loimaalta 2. divarissa.

Toki emmehän vielä karsinnassa olekaan.

Pessimisti ei pety!