Paluu kotiin muutaman evakossa vietetyn vuoden jälkeen on tuntunut hyvältä. Tuttuun porukkaan oli helppo tulla takaisin, pukukopissakin oli oma paikka Henkan ja Höylän välissä vapaana. Samat jätkät, samat jutut ja tukka on ajeltu taas oikeaan pituuteen. Tauko karkkilalaisesta koripalloilusta tuntuu tehneen vaan hyvää itselleni sillä ainakin intoa on ollut. Ja jos nyt väkisin tarvitsee kaivaa jotain huonoa, niin paino on noussut ennätyslukemiin. Se on sitä kuuluisaa valkoista jännittymätöntä lihasta.

Esimerkillään selkeää johtajuutta joukkueeseen tuonut Kimmo on ollut.. no, mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Muita uusia tuttavuuksia ovat junnut ja hyvää mielestäni on että joukkueen mukana taistelee useita omia junioreita. Siis ihan pelaajina eikä täytemiehinä. Ja vieläkin hienompaa on että nämä nuoret alkavat jo vit…sailemaan takasinpäin. Mukavaa kun on junnuja jotka osaavat pelata, kinkkuahan niille tarvis tosin syöttää 40 kiloa lisää, mutta muuten menee hienosti.

Välillä on ollut treeneissä väkeä ja yleensä ei ole ollut. Toisaalta kun oli väkeä pois niin peleissä tuli tsempattua ehkä rahtusen enemmän. Nyttemmin kun ollaan taas täysmiehityksellä liikenteessä niin luottaa liikaa penkin leveyteen, mikä sitten näkyy lepsuiluna kentällä. Olisikohan minun aikani ”huilailla”?

Itseni on yllättänyt kuinka paljon työtä joudun tekemään pärjätäkseni treeneissä, saatikka peleissä. Välillä tuntuu että jokainen treeni on maksimitreeniä meikäläiselle. Taitoa tai älyä lajiin ei ole suotu, mutta intoa on, joten näillä mennään. Ja juokseminen on ehkä helpointa mitä kentällä voi tehdä. Born to run!

Seuraavaksi ote harjoituspäiväkirjasta viikolta 2.

”Heippa taas punakantinen harjoitusvihkoni!

Pelasin tänään treeneissä  omasta mielestän ihan tosi hyvin ja hienosti. Olin sillee niinku on the mood, mut silti Kareem-Abdul Luosmaa aina palautti pallon takaisin korkeuksista..TAAS! plääh! Alkaa olemaan liian tuttua hommaa, antais edes joskus tehä korin ettei tulis pahamieli... =( En tiedä miten se sen oikein tekee, ehkä se vaan hyppää ja heiluu pitkine käsineen. Onneksi alan jo hiljalleen tottumaan ja sopeutumaan tähän jatkuvaan nöyryyttämiseen. Pahinta nykyään taitaakin olla kun pikku-pikku-kärsä alkaa vääntää suutaan hymyyn näissä tilanteissa..”

Ja sitten sitä fakta tietoa.

Ma: Lenkki 1h + puntti 1h + uinti 30min. Yht. 2,5h

Ti: Lenkki 30min + laji 1,5h. Yht. 2h.

Ke: Lepo

To: Puntti 30min + laji 1,5h. Yht. 2h.

Pe: Puntti 30min + laji 1,5h. Yht. 2h.

La: lenkki 1h

Su: aamulenkki 30min + peli illalla

Kaiken kaikkiaan 5h ohjattua + 5h oma-aloitteista (pääosin palauttavaa) treeniä + peli. Ravitsemuksellisesti viikko oli hyvä eli söin riittävästi ja fiksusti. Erityisesti ruokailun rytmitykset osuivat kohdalleen. Jos jotain olisin tarvinnut lisää niin unta.

Nähtäväksi jää kuinka joukkuehengen käy tiukanpaikan tullen, kun ratkaisupelit lähestyvät. Toivotaan ettei kukaan, ei edes kenenkään äiti, nosta meitä sarjaporrasta ylemmän ennen kuin asia on täysin varma. Pelataan ensin ja jutellaan sitten.

P.S. Ilosen paluuta hetkelliseltä maailmakiertueelta odotellaan, onneksi kaikkien vuosien jälkeenkin tai ehkä niiden takia, jalkojen asennosta tietää heittääkö vai syöttääkö se. Ainakaan se ei aja.