Ihan aluksi haluan kiittää itseäni hyvin tehdystä työstä. Minua ihmetyttää kun esim. näyttelijät saadessaan oscar- tai jussipatsaita kiittävät kaikkia kätilöstä Jumalaan, mutta eivät koskaan itseään. Miksi? He siellä näyttelevät. Minäkin olen oman patsaani saanut, joskus 5-6:lla luokalla hymypoikapatsaan. En muista pidinkö kiitospuheen, mutta jos pidin toivon että kiitin itseäni siitä että luokkatoverit minua äänestivät.

KIITOS joukkueelle. Ilman hyviä pelaajia ei edes kiitelty valmentaja pärjää. Se taitaa olla juuri päinvastoin, hyvä joukkue tulee toimeen huonommallakin koutsilla, kun huono joukkue ei pärjää parhaallakaan. Kauden aikana oli monenlaista vastoinkäymistä ( pitkät loukkaantumiset, "tavalliset" loukkaantumiset, työkiireet, vaihto-oppilas jne.). Silloin pelaajia punnittiin ja aina löytyi paikkaajat sivussa oleville. Ne...

Toisin kuin edellisessä blogissani mainitsin, niin Ilonen ajoi, ja peräti kahteen vieraspeliin perättäin. Kiitos turvallisesta kyydistä, ja yritän ensi kerralla pitää sen tuulilasin huurteettomana. Muutoinkin täytyy nostaa hattua takamiehillemme, ovat nimittäin kautta linjan käsittämättömän valistuneita. Jos otat, et aja. Kolmosia otetaan ja minkäänlaisiin ajopuuhiin ei ruveta. Ja kiitos Ramin saatiin edellisestä pelistä lisää niitä kolmosia. Suuri kiitos Ramille myös siitä että paikkasi hallin lattian, punaisella maalilla kuten Karkkilassa on tapana. Lattia oli rikki koska joku oli pompeinnut siinä, tai ainakin takamies Ilonen kysyi ”pompeiks sä siinä?”.

Kolmosdivisioona koripallostahan kirjoitetaan kunniakkaasti useissa paikallislehdissä kuten lohjalaisessa Länsi-Uusimaassa. Itse ihmettelin tänään kun Länsi-Uusimaan jutun mukaan...

Onnistuneesti pystyin välttelemään kirjoitusvuoroa pari viikkoa, mutta managerin viime julkaisun myötä on tuotava kortensa kekoon.

Ensin ajattelin kirjoittaa ”Me” hengestä, mutta manageri ehti ensin.

Karsinnoista en kirjoita, koska allekirjoittaneella ei ole tarpeeksi taustatietoa karsinnoista. Ne kirjoittakoot ketkä ovat katsoneet videot ja tietävät vastustajista enemmän. Toiseksi, runkosarjaa on vielä yksi ottelu jäljellä. Ennen karsintoja on vielä kuudet harjoitukset ja 1 vierasottelu. Sitten vasta koittaa karsintapäivä.

Sitten sain päähänpistoksen kirjoittaa Gandalfin ja Messiaksen välisestä väittelystä, että mitä kumpikin tuo nykyiseen Kau:n edustusjoukkueeseen. Vedoten henkilökohtaisiin syihin, jätin kirjoittamatta siitä.

Joten valitsin aiheeksi niinkin tylsän ja ajankohtaisen aiheen kun joukkueen nykytila.

Kuten varmasti kaikki tietävät...

Olen jo hetken arponut kirjoitanko "Vaihtopenkin alta" vai "Vaihtopenkin takaa" -blogiin. Anssi uskaltautui kirjoittamaan alta-versioon, mutta toisaalta "vaihtopenkin takaa" -blogia ei ollut vielä edes keksitty. Nyt kävi kuitenkin niin että ensin unohtui tiistainen "vaihtopenkin takaa" kirjoitus ja kun pelaajatkaan eivät kiireidensä keskellä ehtineet tähän keskiviikkoiseen blogiinsa mitään lisäämään, päätin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kirjoittaa oman blogitekstini nyt. Olen kuitenkin ikään kuin vastuussa siitä että näille sivuille syntyy sisältöä :) Sovitaan vaikka että tämä on jostain vaihtopenkin välittömästä läheisyydestä.

Aloitan tarinani mahdollisimman kaukaa jotta tekstiä syntyisi eli 90-luvun lopulta ja niistä uskomattomista koripallohetkistä Karkkilan liikuntahallilla jolloin meteli oli oikeasti mahtava...

Tolvasen Kimin luontainen ujous esti häntä astumasta parrasvaloihin tällä kertaa, joten allekirjoittaneen seikkailut varamiehenä saavat jatkoa. Edellisen matsin yhteydessä tuli varmasti kaikille selväksi, että peli ei ole kehittynyt siihen suuntaan kuin olisimme toivoneet. Ja koska ainoastaan Kimmolla on kokemusta siitä miten toimia, kun paketti on levällään kuin Turusen eväät, niin me karkkilalaiset emme tunne muuta vaihtoehtoa kuin palata sorvin ääreen.

Atso jo laukoikin omat mielipiteensä muista pelaajista. Minun tarvitsee siis enää kertoa omat mielipiteeni omasta pelistämme. Saunailloista kun ei ole paljoakaan kerrottavaa, ne kun eivät ole olleet tällä kaudella kovinkaan mieleenpainuvia.

Syksyllä joukkueesta oli sivussa syystä tai toisesta suunnilleen joka toinen jamppa. Tästä johtuen pelaajisto tiivistyi ja jokainen löysi oman roolinsa...

Kirjoitusvuoro napsahti tällä kerralla sitten minulle, joten kuvaanpa tässä kulunutta kautta omalta osaltani.

Projekti Karkkilan koripallon uuden nousun puolesta alkoi viime kesänä, kun Anssi soitti ja tiedusteli mielenkiintoani lähteä mukaan hankkeen taustaryhmään. Suurin osa koripalloa seuraavista tietää varmasti ainakin jollain tasolla, miten Team Componentan kävi viime keväällä ja ainakin itse olin jo tuolloin miettinyt, että olisi valtava sääli, jos hyvä koripallokulttuuri kuolisi Karkkilasta. Anssin ei siis tarvinnut kysyä kahta kertaa.

Loppukesä ja alkusyksy ennen kauden alkua meni yllättävänkin tiiviisti tausta-asioita tehdessä, eikä elokuun alkuun ajoittunut työpaikan vaihdos mitenkään helpottanut kiireitä. Onneksi mukana taustaryhmässä oli myös Henri Huovinen, joka olikin varainhankinnassa korvaamaton apu. Myös “vanha...

Heti pikku killiäisenä minut vietiin satukorikseen (yllätys sinäänsä sillä perheessä pelataan aika paljon korista). Siellä pelailtiin ja leikittiin kaikennäköisiä leikkejä pallon kanssa ja pikkuhiljaa aloin olla minipoika-ikäinen. Minun ikäisiäni ei ollut niin montaa että joukkueen pystyttäisi, mutta itsellä oli jo kova into päästä pelaamaan muitakin kun omia kavereita vastaan. Mikä avuksi? No, iskä vei minut kaksi vuotta vanhempien kanssa treenailemaan ja lupasi että peleihin lähtemistä mietittäisiin sitten seuraavalla kaudella. Vaikka olinkin nuorempi, pysyin hyvin porukan mukana enkä jäänyt jalkoihin, joten seuraavana syksynä hankittiin lisenssi ja ei muuta kun pelikentille. Eli ensimmäisen pelin pelasin vasta B-pojissa, paitsi itse olin C-ikäinen.




Parina kautena pääsin pelaamaan ikätovereitakin vastaan kun Kärsän ja Miikan...

Tiistai-ilta, noin kello 22.20. Puhelin soi."Höylis"
"Kärsä moro. Hei mul on koeviikko ja mä oon tässä Mesessäkin nyt yhen Jenna Katriinan kanssa. Pitäis kirjoittaa se Blogi-teksti huomiseksi. Hoida sä se niin mä voin sit torstain treeneissä mopata lattian sun puolesta"
"Joo ei hätää, mä hoidan. Mä meen aamulla vasta seiskaksi duuniin niin tässä on koko yö aikaa"


Viime viikonlopun Hyvinkään reissun jälkeen kaupungin tavoitelluin poikamies Jarkko Ilonenkin saunoi pitkästä aikaa mieseurassa. Huovisen Henkka ja Heinon Jaakko tulivat lisäksi miettimään maailmankaikkeuden syvintä olemusta allekirjoittaneen kämpille. Lauteilla Huovisen kanssa syntyi kinaa siitä, koska pelasimme ensimmäisen kerran samassa joukkueessa. Ilmeisesti 8 tai 9 vuotiaina. Jos katselee joukkueemme ikärakennetta niin huomaa, kuinka joukkueen rungon muodostaa ennen 80-luvun...