Seuraava on fiktiivinen kuvaus siitä, mitä pitkien pelimatkojen tekeminen käytännössä joukkueelle tarkoittaa ja mitä siellä bussissa saattaa tapahtua. Tarinassa käytetään esimerkkinä Etelä-Suomalaista koripallojoukkuetta, joka matkustaa Itä-Suomeen pelaamaan Suomen Cupia.

13.29 Linja-auto starttaa hallin edestä kyydissään suurin osa pelaajista, valmentaja Ana ja bussikuski Palkki. Juttu luistaa bussissa heti alusta alkaen, eikä tulevasta pitkästä 350km matkasta kohti vastustajan kotiluolaa ole haittaa. Tyynyt asettuvat paikoilleen, sillä ne kuuluvat pitkän reissun vakiovarustukseen. Joillakin , kuten Analla, niitä on kaksi. Tero on ottanut mukaan yhden jättityynyn. Iltapäivälehdet kahisevat ja ne alkavat kiertää. Urheiluosat erotetaan muusta lehdestä, jotta monille riittää luettavaa. Lehdet on nopeasti selailtu sitten alkaa mukaan lähteneen DVD –valikoiman läpikäynti. Monet ovat jälleen ottaneet leffoja mukaan. Ana istuu perinteisesti bussin vasemmalla laidalla, kuskin takana, jättäen kuitenkin yhden penkkirivin tyhjää väliin. Heti Anan takana keikkuu Ruotsalaisen pää, kuten keikkui edelliselläkin kaudella. 33 -paikkainen vessalla varustettu laiva on lähtenyt keinumaan kohti päämäärää.

13.45 Ana yrittää kevyesti haastaa joukkuetta visailemaan 80-luvun lopun eurokoriksesta, mutta edes Mr. Callahan, ei lähde mukaan. Ilmeisesti 1987 Euroopan mestaruuskisojen nippelitietous (vai tiesitkö sinä, että Kreikan avausviisikko oli finaalissa: Gallis, Yannakis, Fasoulas, Christodoulou ja Kambouris tai että neljänneksi jääneen Espanjan avaus pronssiottelussa oli: Jordi Villacampa, Ignacio Solozabal, Andres Jimenez, Jose Maria Margall ja Fernando Romay? Niin ja kuudentena miehenä kentälle tuli joukkueen tähti pelaaja Juan Antonio San Epi Fanio eli pelkkä Epi?) ja 1986 pelatun Cup voittajien cupin (nykyinen euroliiga) tuntemus (Sabonis muuten heitettiin pihalle tyrmättyään vastustajansa) pelotti haastajat pois.

14.09 Yhden auton karavaani pysähtyy moottoritien varressa kasvavaan kaupunkiin, josta kyytiin hyppää ketterästi Sulo. Jo kerratun edellispäivän mm-finaali kerrataan uudelleen ja Sulo tuo oman lisänsä keskusteluun. Sulo kantaa lisää leffoja bussiin ja lopuksi niistä saadaan valituksi Ali.

14.21. Tero pillastuu: ”Hei hei!! Elämänkumppanin äiti asuu tuolla oikeella. Seuraavasta oikeelle!!!”

14.36 Seuraava moottoritie, seuraava pikku kaupunki ja Shell. Ilpo ja Pikku-Make hyppäävät bussiin. Nyt on koko joukkue kasassa. Joukkueen leikkimielisen vitsailun kohteeksi on päässyt / joutunut vuorostaan Pohjois-Euroopan konsernin johtaja Mr. Callahan.

14.42 Eväspaperit rapisee. Sulo: ”Onko tää joku luokkaretki vai?” Hilpeä joukkio naurahtaa ja jatkaa eväiden availua. Sulo alkaa virittämään Alia soittimeen, sillä sen katselu voidaan aloittaa kun koko joukkue on kasassa. Bussin varastosta löytyy yllättäen Vares 2, joka lyö pikaäänestyksessä Alin laudalta, kuten Litmanen Suomen keskikenttäpelaajat vielä vuonna 2020. Juha Veijonen, ainoa oikea Vares, vangitsee kaikkien huomion.

15.52 Pause päälle. ABC Kuortti. Joukkue ruokailee noutopöydästä vaihtelevasti härkäsoosia, muusia, spyttaria, kaalikääryleitä, muikkuja, salaatteja, leipää ja juomia. Päälle vielä ABC:n herkulliset automaattikahvit! Koripallojoukkueen saa helposti hyvälle tuulelle. Ainoa närää herättänyt asia oli ruokatauon pituus, ”vain” 30 minuuttia. Mainittakoon, että matkanjohtajankin joutui ottamaan kahvin mukaan bussiin. Perillä pitää kuitenkin olla ajoissa, työ on vielä tekemättä.

16.22 V2 ja matka jatkuu. Porukka alkoi selvästikin väsähdellä ruokailun jäljiltä. Matsin alkuun noin 3,5 h ja vastaavasti saliin pääsee kotijoukkueen ilmoituksen mukaan noin 3 h päästä. Jos joku kaipaa torkkuja, nyt on viimeiset hetket ottaa pikku nokoset. Osa porukasta tapittaa leffaa, osa keskustelee rauhassa vierustoverin kanssa ja osa nukkuu. Mukaan otetut kahvit tuovat bussiin lämpimän ja hyvän kahvin tuoksun.

16.50 V2 saatiin päätökseen. Se oli se rattiin nukkunut lumiaurakuski. Pelipaikan ja –ajan lähestyessä pelaajat usein vetäytyvät omiin oloihinsa, kuten nytkin. Osa lukee, osa räplää lämppäriä, osa kuuntelee musaa, osa juttelee ja osa vain odottaa perille pääsyä. Pientä jännitystä ja hauskuutta matkantekoon tuo vettä katosta kondensoiva ilmastointijärjestelmä. Odotusarvo, perillä hyvissä ajoin ennen seiskaa.

17.12 Alvar nukkuu suu auki. Sulolla on sama ilme hereillä ja nukkuessa, nyt se nukkuu. Sukulaispojat, Mr. Callahan ja Pikku-Make, härväävät jotain omiaan. Majakka ja Perävaunu ovat bussin takana omissa oloissaan. Tero ei lakkaa puhumasta ja Ilgauskas heittelee väliin omia kommenttejaan, pojilla on vauhti päällä. Ruotsalainen ja Ana tukeutuvat musiikkilaitteiden suomaan nautintoon. Palkki on vireessä.

17.26 Pikku-Make ei löydy Nokian omistajien listalta lehdestä. Onko siinä painovirhe? Pitääköhän Majakka koko muuta joukkuetta ihan hölmöinä koripallon pelaajina? Sade yltyy. Kaikki toivovat, että joukkue vie myrskyn myös OKL-halliin.

18.00 Väsynyttä ja hyvin levotonta juttua. Ihan kuin perjantaisin lukiossa.

18.20 Lisääntyvät elonmerkit täyttävät bussia pikku hiljaa. Sade on loppunut ja ilma kirkastuu. Jokainen tietää, että päämäärään ei ole enää pitkä matka, kilometreissä. Todellisesta päämäärästä joukkueen erottaa kuitenkin, kilometrien lisäksi, vielä koripallo-ottelun mittainen tuokio.

18.31 Palkki ohjastaa bussin Teron entisen kotihallin pihaan ja joukkue lähtee ulkoilemaan.

18.45 Joukkue hakee reput bussista ja kilpailu ensimmäisestä wc-vuorosta alkaa. Reitit ja paikat tunteva Tero vie voiton nopean pään ansiosta. Tätä alkaa joukkueen valmistautuminen illan päätapahtumaan, Suomen Cupin kolmannen kierroksen otteluun.