Elokuu taittuu kohti loppuaan ja syksyiset kelit ovat astelleet Karkkilaan. Ihan hyvä niin. Kesän omatoimisen jakson jälkeen on siirrytty jälleen joukkueharjoitteluun. Kuun ensimmäinen viikko vietettiin Pyhäjärven Uimarannalla kuvioita jauhaen, koska Karkkilan Liikuntahalli oli suljettu. Uimaranta on mukava paikka viettää aikaa ja kesäpäiviä, mutta koripallon harjoitteluun se ei sovellu. Vaikka pidimme temmon alhaalla ja tosiaan vain hölkkäsimme kuvioita läpi, havaittiin liukkaan kentän vaarallisuus monesti. Itse en ymmärrä, miksi liikuntahalli oli suljettu heinäkuun ja elokuun ensimmäisen viikon, vaikka itse salille ei mitään remonttia oltu tehty. Tässä on kehittämisen paikka! Miksi estää kaupunkilaisia liikkumasta ja tosissaan urheilevia urheilemasta? Toinen ihmetystä herättänyt asia oli paikallisen salibandy joukkueen harjoitteleminen hallilla, vaikka se muilta olikin kielletty. Noh, niillä mennään mitä on. Meillä oli piitsi.

Sitten päästiin asiaan ja saliin. Lajiharjoituksia lähdettiin viemään poikkeuksellisesti hyökkäyksen näkökulmasta, koska mielestäni meillä on joukkue, jossa on runsaasti hyvin puolustavia pelaajia. Toki ensimmäisen kahden viikon jälkeen myös puolustus otettiin aktiivisesti mukaan harjoitteluun ja nyt koitetaankin kulkea polkua, jolla on sopivasti molempia. Elo- ja syyskuu on harjoituksissa kovaa puurtamista, asioiden opettelua ja omaksumista. Ajoittain mennään myös todella kovaa. Otteluihin valmistavia harjoituksia ei varsinaisesti harjoitusotteluita varten tehdä, vaan tekeminen tähtää runkosarjaan.

Piristystä harjoitteluun on tuonut yhteistyö FoKoPo:n kanssa. Olemme vierailleet kaksi kertaa Forssassa ja saaneet molemmilla reissuilla maistaa kovaa tempoa. Harjoitukset ovat olleet pelinomaisia ja molemmat joukkueet ovat esiintyneet omina ryhminään. Ajoittain rymistely on johtanut jopa hieman yliagressiiviseen ja -kovaan pelaamiseen, mutta hyvä näin. Niin pelaat kuin harjoittelet. Kovaa! Ikuista kilpakumppania vastaan olemme pärjänneet hyvin ja napsineet erävoittojakin. Uskon tämän yhteistyön nostavan pelitempomme riittävälle tasolle M2D:n runkosarjaa ajatellen. Haluan, että olemme valmiita kun kausi alkaa!

Mietitystä herättänyt junnujen pärjääminen sarjatason vaihtuessa on loppunut ja mielenrauha on saapunut. Koko A-poika ryhmä on nostanut tasoaan merkittävästi harjoitellessaan miesten kanssa ja aktiivisesti omatoimijaksolla. Miesten mukana otteluissa aloittavat Tuomo ja Miikka, joilta ainakin minä odotan miehekkäitä otteita. Ja miehekkäät otteethan johtavat usein kasvaviin peliminuutteihin. Atson väistytty takamiespostilta, on Tuomolle tarjolla rooli Jarkon huilauttajana. Miikka puolestaan saa minuuttinsa Samin ja Saken huilauttajana, etenkin kun Kallen mahdollinen paluu venyy loukkaantumisten takia vuodenvaihteen yli. Miikan ja Tuomon takana vaanii muutama A-poika paikkaa pelaavassa kokoonpanossa. Toivottavasti heitä nähdään jo tällä kaudella rivissä.

Yksi harjoitusottelukin ehdittiin pelata. Siinä Karkkilan Liikuntahallille saapui Kori-80 Keravalta, joka tahkoaa 1. divisioonaa. Pataan tuli, mutta minusta hyviä merkkejä oli ilmassa. Johdimme 15 minuutin jälkeen 12 pistettä, mutta sitten alkoi jalka hyytyä ja pataan tuli lopulta 19 pinnaa. Kun saamme tempomme kestämään läpi ottelun, pystymme varmasti haastamaan divaritason joukkueita. Hyökkäyspään 50 tehtyä pistettä ei mairittele, mutta kertoo, että oikeasta asiasta ollaan lähdetty liikenteeseen. Sen sijaan vastustajan jääminen 69:ään pinnaan kertoo hyvästä puolustuksesta, etenkin kun huomioidaan, että vastustajalla viiletti 3 ulkomaalaisvahvistusta meidän nollaa vastaan. Niin, ja kun aletaan saamaan hyviä heittoja, vähenee vastustajan nopeat hyökkäykset merkittävästi. Kollit nimittäin juoksivat noin 20 pinnaa leijjapeilla ja donkeilla meidän päätyyn menetyksien ja huonojen heittojen jälkeen.