Pasi palasi Karkkilan paitaan ja tuuditti joukkueemme hyvänolontunteeseen 10 minuutiksi. Sitten onneksi jokainen ymmärsi, että voittaakseen M2D:ssä ottelun, pitää aina pelata (lue: puolustaa) tosissaan. Vaikka olimmekin ekan kympin unessa, niin kaikki kunnia hyvästä väännöstä Panttereille, joilla on mahdollisuus loppukauden aikana napsia useita voittoja vahvistuneella ryhmällään. Vielä kun saavat Räsäsen ja Silvennoisen riviin niin…

Meillä on edessä 4 hyvin ratkaisevaa ottelua. Tämän viikon sunnuntaina (31.1.) matkaamme Vantaalle, Hämeenkylän koululle, jossa kohtaamme PuHu:n. PuHu, josta kaavailin kevään mustaksi hevoseksi, on lunastamassa noita odotuksia. Hukkalauma on vakuuttavalla pelillä noussut jo sarjan kolmanneksi ja on kärsinyt ainoastaan kaksi tappiota enemmän kuin me. Voittamalla meidät PuHu ilmoittautuisi mukaan taistoon...

Vuosi 2010 päätettiin voitokkaissa merkeissä ja ansaittu ”joulutauko” on vietetty. Kinkun sulattelu alkoi joukkueella jo välipäivinä, kun hallille kokoonnuttiin pahasti vajaalla miehityksellä harjoittelemaan. Lähinnä heittoja ja pelaamista sisältäneillä harjoituksilla palautettiin tuntuma takaisin, jos se jollain oli ehtinyt kadota. Välipäivien miehitys antoi viitteitä tulevasta…

Vuosi 2011 alkaa mustien pilvien leijuessa joukkueen yllä. Tolvasen operoitu polvi kuntoutuu hitaasti, mutta toivottavasti varmasti. Tammikuun puolessa välissä olemme varmasti viisaampia. Syrjälän kipeytyneen jalkapöydän arvoitus ei ole selvinnyt ja miehen paluu haalarihommiin on täysin auki. Lisäksi joukkueen iskukykyä heikentävät Huovisen työmatkat ja Rinteen konferenssimatkat. Joukkueen vahvuudesta on poistunut Virolainen, omien siviilikiireiden vuoksi...

Majailemme tällä hetkellä sarjataulukon toisella paikalla, yhden tappio enemmän sarjaa johtavaa Wartti Basketia kärsineenä. Tavoitteenamme oli olla joulu tauolla kolmen parhaan joukossa. Voimme siis olla tyytyväisiä tämän hetkiseen sijoitukseen sarjassa. Iso kiitos tästä suorituksesta kuuluu joukkueen lisäksi tukijoille, kannattajille, talkoolaisille jne, jotka ovat luoneet ja koko ajan luovat lisää koripalloperinnettä ja –historiaa Karkkilaan. Ilman tätä Karkkilalaista koripalloperinnettä ja -historiaa ei olisi mahdollista kahdessa kaudessa nostaa joukkuetta 3. divisioonan keskikastista taistelemaan paikasta 1. divisioonaan. On kuitenkin vaikeaa olla täysin tyytyväinen, vaikka olemme tavoitteidemme tahdissa. Kolme tappiota on kärsitty ja mukavampaa olisi ollut voittaa.

Pelilliset otteemme syyskauden mittaan ovat ailahdelleet, korjaavia...

Seuraava on fiktiivinen kuvaus siitä, mitä pitkien pelimatkojen tekeminen käytännössä joukkueelle tarkoittaa ja mitä siellä bussissa saattaa tapahtua. Tarinassa käytetään esimerkkinä Etelä-Suomalaista koripallojoukkuetta, joka matkustaa Itä-Suomeen pelaamaan Suomen Cupia.

13.29 Linja-auto starttaa hallin edestä kyydissään suurin osa pelaajista, valmentaja Ana ja bussikuski Palkki. Juttu luistaa bussissa heti alusta alkaen, eikä tulevasta pitkästä 350km matkasta kohti vastustajan kotiluolaa ole haittaa. Tyynyt asettuvat paikoilleen, sillä ne kuuluvat pitkän reissun vakiovarustukseen. Joillakin , kuten Analla, niitä on kaksi. Tero on ottanut mukaan yhden jättityynyn. Iltapäivälehdet kahisevat ja ne alkavat kiertää. Urheiluosat erotetaan muusta lehdestä, jotta monille riittää luettavaa. Lehdet on nopeasti selailtu sitten alkaa mukaan...

Aloittelen tässä blogitekstiä ennen lähtöä tiistain harjoituksiin, tänään olisi mun ajovuoro. Ennen Samin loukkaantumiskierteen alkua kuskinakki napsahti usein Samille, mutta nyt ollaan ajeltu aika paljon mun Pösöllä ja välillä Jarkko on hakenut Samilta autoa lainaan. Muutaman kerran ollaan päästy myös herkuttelemaan Henkan kyyditessä meitä Jennin perheautolla! Tänään Jarkko painaa kuitenkin kouluhommia ja kyydissä tulee ainoastaan Henkka. Ajan Otaniemestä pienen lenkin Helsingin kautta ja nappaan Henkan kyytiin Munkkiniemestä. Munkasta huristellaan punaisella paholaisella Karkkilaan puoli kahdeksaksi, jotta ehditään ottamaan vähän lämpöä ennen salivuoron alkua.

Tänään olisi kai tarkoitus lämmitellä hallin rappusissa. Mietin tässä alkuviikosta mitä blogiin voisi kirjoitella, mutta en saanut kavereilta ehdotuksia ja omatkaan ajatukset eivät...

Kauden ensimmäisen matsin seurasin katsomon puolelta ja fiilis oli hyvä. Itse parketin puolella monta kertaa olleena, tuli fiilis, että oikeaan paikkaan ollaan tulossa. Kiitos taustoille ja Liesmalalle tästä mahdollisuudesta. Olen varma, että tästä tulee hyvä juttu.

Jengistä näkyi, että pelistä halutaan nauttia ja kentällä tehdään yhteisesti sovittuja asioita joukkueen eteen. Jengissä on, niin kuin siviilielämässäkin monen roolin pelaajia. Asenteella pystyy korvaamaan taitoa, mutta toisin päin se on yleensä vaikeampaa.

Katsomon rooli kotipeleissä on suuri. On ollut ilo nähdä, miten kaupunkilaiset ovat löytäneet hallille. Kuudetta pelaajaa ei sovi aliarvioida. Useamman kerran pelaajana Karkkilassa vierailleena, muistaa vieläkin vanhan kannustushuudon ”Hööki, Hööki”.

Muutamalla sanalla tärkeiksi kokemiani koripalloteesejä:

Hyökkäys:
- pelin...

Ensimmäiset joululahjaesitteet ovat saapuneet postilaatikkoon ja myös jouluvalot ovat alkaneet valaisemaan tietä kotiin yöharkoista. Jouluntaika on selvästi jo leijailemassa kohti Karkkilaa. On siis aika rustata ylös joukkueen oma joululahjatoivelista.

Allulle eniten hyötyä on varmasti korvatulpista ja kärsivällisyydestä, niitä varmaan isänä eniten tarvitsee. Itselläni ei isänä olemisesta kokemusta ole, joten en voi varmaksi tietää.

Ilarille aurinkorasvaa ”kylmään” talveen.

Jarkolle oma penkki pukuhuoneeseen, ettei tartte niitä kamoja aina levitellä mun paikalle.                

Mikolle uusi treenikassi, sillä Fokopon sini-keltainen kassi iskee aika pahasti silmään sieltä penkkien välistä.

Temelle toivon vahaa, auto- tai hiusvahaa, ei väliä!

Tuomolle jäitä hattuun, kaikki varmaan tietävät miksi.

Harrille on varmaan turha...

Tätä blogia kirjoitellaan ATK-tentissä – joskus on kai hyvä kirjoitella tentissä asiaakin.

Aikoinaan Karkkilan kujilla kiersi lentävä lause: ”Elämäsi hienoimmat pelit pelaat joko Iklussa tai Team
Componentassa.” Itsehän olen pelannut Iklussa yhden pelin vuonna miekka ja kivi. Peli pelattiinMeilahden ala-asteella ja kyseisestä pelistä jäi niin hyvät muistot, että päätin tänä syksynä muuttaaMeilahteen kosketellakseni tuota tunnetta uudelleen. Nykyinen joukkue on muuten aina ennen ollut kylänkakkosjoukkue – ja on se sitä vieläkin, riippuen siitä, keneltä kysytään.

Alkuhöpinöiden jälkeen päästään oravansiltaa apuna käyttäen blogin aiheeseen, joka tällä kertaa käsitteleesitä, miten joukkue on vuosien varrella muuttunut.

Alkuaikoina (lue: viitisen vuotta sitten) alkulämmityksessä sentään oli sellaisia liikkeitä, jotka...